Nämä kadut tuttuja ovat,
ne paikasta paikkaan,
ajasta aikaan kuljettavat,
kertosäettä läpi hyräilen
kappaleet muistuttavat -
taas jostain - jälkiä jää,
kuin roskat, "niitä
etsimättäkin voi löytää"
siisteydestä silti lyhyt riimeinen:
on häpeällistä ottaa viimeinen;
paikka, lusikka, haarukka,
pala kakkua, tupakka, sukka...
sitähän tämä elämä on:
itsensä ulkopuolella pyörimistä,
muille vastuun siirtämistä
kaikki on kokoajan viimeisintä,
"no eipä unohdeta eilistä"
huominen on päivä uus
"pelasta meidät!" joku huus,
mutta eipä sekään päästä pahasta meitä,
mahlat virtaa
ajattelemaan jäin
kiinnostuin suin päin
pimeästä puolesta näin
ja toki myös itsestäin
