Mies ja kissa

Runotorstain haasteena kuva:

Tämä ei olekaan mikään
turha uutis-juttu ja sanoo hus,
mutta toinen tuota vain väistää,
          ja aina on läsnä huvitus

Syy

Haluaisin tutustua sinuun
Menneet ovat menneitä
Kaikki jäljet johtavat minuun
Rannassa kalastusvenheitä
Tällä erää johtopäätös on:
Minä olen viaton

Voimalla

Mietin - toinen ajatus
Yksi tulevaisuus edessä
Ryhdyn tähän vielä kun voin
Onhan tänään loppuelämäni
ensimmäinen päivä

Torstain teksti

RunoTorstain haasteena teksti Eeva-Liisa Mannerilta:

"Lapsuus, villikaura. Syvä  aavistusten metsä.
Salaisuus. Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika.
Kuolema kätkeytyy, sillä on naamion silmät.
Naamion hiljaisuus hengittää kaikkialla.
Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä lampi
tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien hämärästä.
Joku laskee jalkansa metsän sydämelle.
Joku on alati läsnä, ja rautayrtti kukkii."


Luen tämän rivin,
unohdan edellisen,
tähän olisi täytynyt
ruveta neljä vuosi-
kymmentä sitten,
silloin kun tätä
taloa
rakennettiin.

Televisio.

Parasta viihdettä - Tuttu juttu
Tänään istun television äärellä
jututan sankaria, joka pukeutuu
Irlannin vihreään. Kuivattua
mustikkaa, pellavarouhetta,
talkkunaa ja piimää. Eväät
levällään, kuin Jokisella.
Sydän hakkaa.
Ääretön.

Huuli värähtää, puhumme
samaa kieltä, eri tavoin,
tai eri tavoista.
Istun siis television äärellä
mediahuoneessa.
Katselisin mieluiten jalkapallovideoita
vhs-kasetilta.
Toisaalta tekee hyvää ottaa
aikaa itselleen. Ja miten sen
voisikaan unohtaa. Päihdeongelma.

Ole minulle silmät.

Jälki jököttää jäässä

runotorstain haastesana: jää

Mitä sanot, onko jää liukas?
Olla se voi sitäkin.
Mutta liukkaita olemme mekin
jään hallita.