Mutustelen voideltua näkkileipää, se maistui joltain muulta, mutta
se muu ei muistu nyt lainkaan mieleeni.
Muistelen aitoa tunnetta, lyhyttä ja yksinkertaistakin,
päivin ja öin. Tunnen vähän vanhenneeni..
Ruoka ja rakkaus, pidänkö elämyksinä niitä vain?
Jos on asiaa, kuuntelen. Syön kuitenkin leivän nyt, sillä
on nälkä. Mitä itseltään antaa vois?
