tuulisina maaliskuun päivinä

tuntuu katveeseen jäävän paljon
katveeseen Ratinan suvannon
saunojat Rauhaniemessä
eivät kerro minne
stressi jäi
pelaajat Teivossa
näkivät jo kaukaa
pysyikö ravuri ravilla
ohjaksissa rajut sedät

jossain mainosvalon takana
rakentuvat unelmat uusiksi
viisaudelle ajattomalle

kaduilla vilkkuu pimeyttä
älä väitä tylyksi
hetki alastomana
sitä katso
veden vihmoessa
puiden huojuessa
tuulen pitkään tunnelmoidessa
katveessa Ratinan suvannon

vihkosta

tällä jotain kertoa haluaisin
ehkä sen että on luottamus
kuin huolta sillä
kun pidät
pidä kiinni

Ajattelin

Katson alas taivaalle, ja on aurinko siellä.
Ikinä, kun kuvittelen, en tee raskaita töitä.
Aineellinen hyvinvointi ei ahdista.
Olen hyvä itsetietoisuudessa, toista se on toisilla.

Mä sitten menin niinä koko keltaisina onnibussissa ja autoissa vietettyinä päivinä pitseriaan ja ne teki mulle kolme pitsaa, yks mun frendille ja kaks mulle itelleni. Aloin hidastaan elämää.

Se on epänormaalia, jos on oltava eri mieltä muiden sekä omien ajatusten kanssa.
Niin - helposti kaikki on muuttumatta - ihmiset, ihmisten aatteet.
Kuinka tämän saisin sanottua järkeenkäyvästi. Ei ihminen tai kukaan koe muuttuvaisuutta. Ei ole mahdollista elää hyvien lähtökohtien kanssa pitkää ja positiivista elämää.
Siksi ihmiset ovat, koska he antavat lahjoja. Haavikon mukaan, vaikeat ihmiset ovat helppoja, he ovat ihmisiä.
Jo päätä siis. Majaani matalaan miten aurinko ei muka liittyisi?