epäselvä

kohottaudun uneen

elämänmakuiseen

olisi paljon siedettävämpää

tämä elo mainen

jos vierellä kulkisi nainen

opin minäkin sentään jotain

sääli jos haluat pois luotain

sataa kaatamalla sisään

en näe vaihtoehtoja enää

pää kypsyy näissä löylyissä

heittää joku löylyt viimeiset

heräät - etkä tiedä missä

setviä on pakko nämä riimeiset

lainata nyt kirjasta lause kun voi lainata kirjan

kuunneltava teos laulaa puolestamme kilvan

ensi kertaa ei enää tule

kertoo paljon pieni ele

heikoin runoni

heikoin runoni lyöttäytyy seuraani kun istun bussiin
se vie meidät eri osoitteisiin
emme ikinä tutustuisi
näkisi toisiamme ensimmäistä kertaa
oikeastaan olen jo kirjoittanut sen

verinen

Verinen suu päästää huudon. Kuin paholainen poistuisi kehostaan. Kaikki haavat avoimiksi. Tai veri lentää.

hattrick

kelvollinen
välttävä
en pelaa tänään
kun ei ole pelisilmää nimeksikään
sammuta valot jos olen viimeinen

karahdin karille

itkun kuulin sanoilta
sanoilta suloisilta
selkään taputuksilta
lähden vetään
väsynyttä kyllästymiseen saakka
ja tuo mitä kerroin on nyt taakka
repaleinen sielu
jooo
kyllästymiseen saakka
siks nyt pärähdän tähän vähän
näykin matoa koukussa
repaleinen sielu
jooo
kyllästymiseen saakka
näkymätön puhuja

rakkautta

miten vanha jakselee?
mitä nuori katselee?
emme vaikuta niin tuskaisilta kuin ennen
harhaillen asiat ovat kuin kuu alkukesästä
pesästä lähtevät linnunpoikaset hentoine siipineen
ei hän edes päästäistä
tahdo päästää luokseen

itsepähän vähän haluaisin luoksesi
ja se on tosi kuin villi unen omainen
näkyni mun
jollaisia kai kaipaan edelleen
pintaa värähtelevää

miten kauniita hetkiä nämä ovatkaan
tulisiko kesäinen ilma jäädäkseen
vai vieläkö taittuu säärintama niin
että vitsit ovat meteorologeilla vähäisiä
kuin äänet
itsepähän tähän matalaan majaan muutin
ja kaltereiden takaa nyt vain katson elämää
kaikilta puuttuu jotain
keltään ei puutu mitään

säilytä muistot ja niihin lisää älä
sitäkään vähää minkä puistot ja nälät
yksissä tuumin haluaisivat lisätä

sillä olipa kerran
ja sitten tuli kylmä ilma
enkä tiedä mitään niin kylmää
kuin hyytävä tuulenvire lähellä Sysmää
luotijunassa kuljemme pystysuoraa
koko maailman läpi ja ihmettelyineni huoraan

vaikeinta lienee ymmärtämystä
lisätä tyhjästä mietintämyssystä

juku

Kirjoittamiskammo iski. Puhu tai pukahda. Vastaat ja vaikenet. Laulat ja hiljennyt. Et pidä ääntä, olet hiljaa. Et halua enempää lukijoita. Siis elämä riittää. Tää elo. Koska nyt olen yksinäisyydessä rypevänä säälistä kipeänä ja valmis funkkaamaan. Nauramaan koko matkan fankkiin tai paniikkiin. Isoin hevonen painoi 1440kg v. 1930 tjeu.

selvä

Valmista dulla kullalle.
Tee pohjatyösi hyvin.
Älä anna sateen lannistaa.
Emmehän ole sokerista, emmehän?
Varashälyttimet piippaavat Pispalassa.
Minkä teet, kun on tiukkaa.
Poliisit juoksevat perässäsi.
Kypsyysnäyte odottaa oven takana.
Minkä vain teet, se sinulta huomataan varmasti.
Ja ja, jalkapallofanit pitää aina yhtä.
Eikä se muuten mennä voisikaan.
Sanoin: "Olit oikeassa!"

en voi tehdä

Olen jemmannut pimeitä ja huonoja puolia piiloon.
Tajua sekin, senkin likainen muka-hauskuuttelija,
mitään uuvu, jos joku,
niin ikkunoitesi huuru.
Miten hajalla onkaan mieli?
Miten kerätä voi niiden revittyjä hiirenkorvia?

vakavat huomenet

vakava ilme kasvoillasi...
eihän sinulla ole kiire...
enkä tarkoita hedelmää...
liukkaita olemme mekin..

Ilme ilmenee. Ja minua on helppo lukea kasvoiltani? Miksi, koska kehonkieleni tavoite on salkuttaa mieleni.
Tulevaisuutemme - äärettömän hankala erottaa historiastamme.
Askel askel askel tupakka askel askel tupakka. Köyhän miehen sanasudoku. Jopa kirjoitti. Jopa tietämätönnä tuomionsa mittaisen kirjoitti. Saatanaa huutamaan kaljan voimalla, siihen mies on luotu. Ja hyvä neito, siksi tietoutta kaipaa pyövelin avustaja. Tilaa oli.

Minun vahvuuksiani ovat kieli, ja sen syy, ja seuraus: parhaat päältä.
huono kumara asento
täältä haluan pois

huomenta

tuulisina maaliskuun päivinä

tuntuu katveeseen jäävän paljon
katveeseen Ratinan suvannon
saunojat Rauhaniemessä
eivät kerro minne
stressi jäi
pelaajat Teivossa
näkivät jo kaukaa
pysyikö ravuri ravilla
ohjaksissa rajut sedät

jossain mainosvalon takana
rakentuvat unelmat uusiksi
viisaudelle ajattomalle

kaduilla vilkkuu pimeyttä
älä väitä tylyksi
hetki alastomana
sitä katso
veden vihmoessa
puiden huojuessa
tuulen pitkään tunnelmoidessa
katveessa Ratinan suvannon

vihkosta

tällä jotain kertoa haluaisin
ehkä sen että on luottamus
kuin huolta sillä
kun pidät
pidä kiinni

Ajattelin

Katson alas taivaalle, ja on aurinko siellä.
Ikinä, kun kuvittelen, en tee raskaita töitä.
Aineellinen hyvinvointi ei ahdista.
Olen hyvä itsetietoisuudessa, toista se on toisilla.

Mä sitten menin niinä koko keltaisina onnibussissa ja autoissa vietettyinä päivinä pitseriaan ja ne teki mulle kolme pitsaa, yks mun frendille ja kaks mulle itelleni. Aloin hidastaan elämää.

Se on epänormaalia, jos on oltava eri mieltä muiden sekä omien ajatusten kanssa.
Niin - helposti kaikki on muuttumatta - ihmiset, ihmisten aatteet.
Kuinka tämän saisin sanottua järkeenkäyvästi. Ei ihminen tai kukaan koe muuttuvaisuutta. Ei ole mahdollista elää hyvien lähtökohtien kanssa pitkää ja positiivista elämää.
Siksi ihmiset ovat, koska he antavat lahjoja. Haavikon mukaan, vaikeat ihmiset ovat helppoja, he ovat ihmisiä.
Jo päätä siis. Majaani matalaan miten aurinko ei muka liittyisi?

Suvi

voisin tehdä kukkasillan majaani vievän,

tahtoisin siellä sinut tuudittaa uneen,

kirjoittaisin lisää, rajan vetäisin sievän,

ja hymyilen, oonhan herännyt suveen!

Koneelta poistuneelle

junassa nukuit, unessa puhuit, mitä - se näytti kiinnostavalta muist, tultiin asemalle, luojan kiitos vasemmalle, nurkan taakke, alemmalle tasolle, jujutin hieman, numeroa tarjoamatta jatkan, kerran valoa hiljempaa mentiin, parvekekengillä mitä me tehtiin?

morituri te salutant

päädymme kilpailuun

täytämme taivaan

pinnoilta pinnoille

palauttamaan kuulokoje

kouluajoilta korvaan

tai sen taakse

viimeisimmät viikset

kateellisia

parhaiden mukaan

kannustamaan kannustajaa

oluen voimalla

saatana

Ronskisti

Aloitan vaan kirjoittaan. Tutustun kirjailijuuteen, joka on käsillä. Palata voisin johonkin, mikä ajatuksena ilmetä meinaa. Oikeasti-tekeminen käy työstä. Selitän sinut pikapuoliin. Minää tahdon lukea. Vaikea sitä on lukea. Peili vaikuttaa yhtä mielenkiintoiselta kuin Neuromaani. Sitten kun olen. Tätä hän kävelee kohta. Sillalla kohina peittää kymmenen ääntä. En tunne olevani kaikista omimmillani nyt. Jos jotain väität hänen tajunneen, olet luulosairas sinäkin.

vapautua

minä ollut on yksin

kaikki ikkunat aukeaa

itsestään

sinä vailla sisältöä

kello puuttuu luonnolta

Ratinan suvanto

Ratinan suvanto pakkasessa

höyryävä koski kuohuaa

kuin olut lasissa

Kesyyntyy

metsä selkämme takana

ulkorakennus jonka päädyssä on komposti

oleminen ei vaadi havaituksi tulemista

vanha valokuva

Oikeasti

aika ihanaa on saada

hymyllä hymy aikaiseksi

tyhmyyden kiertää tahdoin kaukaa

henkinen yltäkylläisyys laukkaa

en ole rakentanut mitään

tunteiden kuvaamisen päälle

Voin

voin

olla olemati, luoda tulta tulen perään

olla oman tarkkaavaisuuteni herra

sillä niin kauan kun liekki elää

tulet saamaan anteeksi tämän kerran

Luvan kanssa

yhdistän harrastuksen
ja huvin
kirjoittamisessa

Olenko olento?

Voi kuinka vähään kykenen

mutta silti leikkiä lasken maailmasta

jossa elän ja jonka olen todeksi tehnyt

olemalla tulen havaituksi tai siltä se

tuntuu

ihmisenä oleminen tuntuu väliin sekavalta

mutta kannan vastuuta enkä ole palaava

niihin aikoihin, kun herätys tuntui salaavan

minulta jotain - olin sotaisa

Laululuolasto

muutuin yksinkertaisesti sanomaan monipuolisia sanoja

yksinkertaisesti

muutuin katsomaan ihmistä

teen sen rimpuillen ja itkien

taakkanani ihmeparantuminen

ei ole tulta

ei tule unta