Saatan löytää jostain muualta jotain muuta. Mieleni halajaa matkustamaan.
Tänne tulin ja pidän sitä itseisarvoisen tärkeänä. Tahdon olla mies paikallaan.
Olen siitä kiitollinen, että saan olla tässä. Tuossa ovat käteni ja tuossa jalkani. Minä olen tässä.
On oltava läsnä hetkessä. Pidän kyllä tästä mitä teen. Sisäinen ääni aikoi tottua tähän. En halua loppuelämääni viettää lepäillen.
Ajattelematonta? En tiedä. Tiedän vain, että elämä hymyilee tänä kesänä.
En ole ristiriidaton, kasvoistani sen kai voi huomata, vaikkei se näy, päälle päin, silmästä silmään, riemuista romahduksiin.
Kuka on lähimmäinen nyt kun olen kuin masiksessa?
Olen vanhoissa vainoissa rypenyt jo tarpeeksi nähdäkseni elämää. Teen äärestä ajattelen maailmaa. Mitä kaikki tämä tarkoittaa?
