Ta

Nämä kadut tuttuja ovat,
ne paikasta paikkaan,
ajasta aikaan kuljettavat,

kertosäettä läpi hyräilen

kappaleet muistuttavat -
taas jostain - jälkiä jää,
kuin roskat, "niitä
etsimättäkin voi löytää"

siisteydestä silti lyhyt riimeinen:
on häpeällistä ottaa viimeinen;
paikka, lusikka, haarukka,
pala kakkua, tupakka, sukka...

    sitähän tämä elämä on:
itsensä ulkopuolella pyörimistä,
         muille vastuun siirtämistä

kaikki on kokoajan viimeisintä,
            "no eipä unohdeta eilistä"
        huominen on päivä uus
      "pelasta meidät!" joku huus,
mutta eipä sekään päästä pahasta meitä,

mahlat virtaa

ajattelemaan jäin
kiinnostuin suin päin
pimeästä puolesta näin
ja toki myös itsestäin

Aamupäivällä

Koin hetken lipuvan menneisyydeksi.
Otin hörpyn puolukkamehua
ja pari palaa lakritsia.
Totesin, että lujaa
mennä voisi.

Hyväosaisuus

Auringon valoa,
lakritsiteetä,
old school - askelia,

lahjakkuuksia pysähtymisen,
hitaan haahuilun,
lorvailun, ajan tuhlailun,

leikkiä ja hupia mieleni raikaa,
tuntuupa hyvältä pitkästä aikaa.

Ystävälle

   menetin osan
           luottamusta,
minä pidän sinusta,
mennyttä ja tulevaa,
toistoa ja odotusta,
aika uus, tule vaan

kasvata jalat kengättä,
                    hengähdä


tunteet,
niitä tulee ja menee,
kuin maininkeja, niille
laskea voi kirkkoveneen,
rannat mittaavat viivaa,
            
              - pysyn hiljaa.

Vastarannalle

Mutustelen voideltua näkkileipää, se maistui joltain muulta, mutta
se muu ei muistu nyt lainkaan mieleeni.
Muistelen aitoa tunnetta, lyhyttä ja yksinkertaistakin,
päivin ja öin. Tunnen vähän vanhenneeni..
Ruoka ja rakkaus, pidänkö elämyksinä niitä vain?
Jos on asiaa, kuuntelen. Syön kuitenkin leivän nyt, sillä
on nälkä. Mitä itseltään antaa vois?

Pois pirut

Runotorstai

Syke lepää, se kohoaakin,
Lumien lailla, elämään se kuuluu,
Kun sitä luotiin - huudettiin: tänne päen!
Nyt sitten ahdistun kun puun huojuvan näen.

Pihalla lumisateessa pojat painivat,
Läsnä ovat sekä ivat, että sanat vaikiat,
Pahinta nuoruudessa - se nyt tiedä,
Pelkojensa kanssa voi läpyt lyödä.

Lip lap lip lap lip lap lip lap,
siinä ne, jonossa syntisesti ansioituneina, kiipeävät vuorelle, sinne jäädäkseen.

Tipuja

Moi! - terveiset tipulta,

pehmeältä onnen hipulta,

Oi! - mämmiä saa

kerman kanssa, ja

tipuset ne tanssaa, hei

hoi!

Taivaalta sataa pakkaslunta

(runotorstai)

Taivaalta sataa pakkaslunta,
tuulee,
susi on liikkeellä -
se syö päätteeksi jahdin,
ja juo tilan ämpäristä sahdin,
kuulee kuinka
tikka iskee puusta tutun tahdin,
marssien tohdi nyt ei jatkaa,
huppelissa tehdä saa matkaa




hiljakseen hukka miettiväinen
lepopaikalta lumet luo,
ja ajatukset suo,
luonnolle,
kaipuulle,
Kainuulle,


moni muu eläin
on sutta todellisempi uhka
ihmiselle.

Ihmisen paras ystävä

Siinä se nyt on: lemmikkikoira,
se juosta jolkottaa,
ja ihana sitä on katsella,
kun se innostuu,
voinko minäkin laittaa
sille raksuja, kysyisin
jos en olisi jo aikuinen,
niin ja "saako sitä silittää?"

vaikka lähtösi meni miten meni,
meillä sujui aina yhteispeli,
olen ikävöinyt sinua, Peni

Viihdytään ja nautitaan, ja ollaan
nuoria jälleen,
sitä sinä sanoisit, jos sinusta kuulisin,
jälkeen uunivuoan koluamisen.

Harkkoja

0
Uutiset varoittavat minua työstä,
mutta vaikka hirviäkin on varottava,
niin harva silti lopetta autoilua.
Ajakaamme turvallisesti.

0.1
Elämäni on epätäsmällistä,
onnen, tunteen ja tiedon
rajapinnan hahmottamista. Harjoitus,

jossa tartun
kahvaan uskalluksen
uksen,
sille kaikkeni annan, niin
ja ehjän kauden haluan.

Kotini

Kotini on sellainen,
että kyydistä jääminen
ei harmita juuri lainkaan.

Bussin saapuminen

Bussin saapuminen sopivalla hetkellä on harvinaisuus.
Busseista voi olla montaa mieltä. Silti olen mielelläni
hyvällä tuulella istuessani virtsaisella penkillä,
ilmastoinnin puhaltaessa pääni päällä ja kyydin
järjestyessä.

Olen valmis kävelemäänkin.

Päätän olla kiitollinen mahdollisuudesta niin
kyytiin, kuin omiin polkuihinkin.

Mies ja kissa

Runotorstain haasteena kuva:

Tämä ei olekaan mikään
turha uutis-juttu ja sanoo hus,
mutta toinen tuota vain väistää,
          ja aina on läsnä huvitus

Syy

Haluaisin tutustua sinuun
Menneet ovat menneitä
Kaikki jäljet johtavat minuun
Rannassa kalastusvenheitä
Tällä erää johtopäätös on:
Minä olen viaton

Voimalla

Mietin - toinen ajatus
Yksi tulevaisuus edessä
Ryhdyn tähän vielä kun voin
Onhan tänään loppuelämäni
ensimmäinen päivä

Torstain teksti

RunoTorstain haasteena teksti Eeva-Liisa Mannerilta:

"Lapsuus, villikaura. Syvä  aavistusten metsä.
Salaisuus. Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika.
Kuolema kätkeytyy, sillä on naamion silmät.
Naamion hiljaisuus hengittää kaikkialla.
Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä lampi
tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien hämärästä.
Joku laskee jalkansa metsän sydämelle.
Joku on alati läsnä, ja rautayrtti kukkii."


Luen tämän rivin,
unohdan edellisen,
tähän olisi täytynyt
ruveta neljä vuosi-
kymmentä sitten,
silloin kun tätä
taloa
rakennettiin.

Televisio.

Parasta viihdettä - Tuttu juttu
Tänään istun television äärellä
jututan sankaria, joka pukeutuu
Irlannin vihreään. Kuivattua
mustikkaa, pellavarouhetta,
talkkunaa ja piimää. Eväät
levällään, kuin Jokisella.
Sydän hakkaa.
Ääretön.

Huuli värähtää, puhumme
samaa kieltä, eri tavoin,
tai eri tavoista.
Istun siis television äärellä
mediahuoneessa.
Katselisin mieluiten jalkapallovideoita
vhs-kasetilta.
Toisaalta tekee hyvää ottaa
aikaa itselleen. Ja miten sen
voisikaan unohtaa. Päihdeongelma.

Ole minulle silmät.

Jälki jököttää jäässä

runotorstain haastesana: jää

Mitä sanot, onko jää liukas?
Olla se voi sitäkin.
Mutta liukkaita olemme mekin
jään hallita.

Oranssi

Osallistun Runotorstain haasteeseen:


Lopulta joudut valitsemaan oranssin tai keltaisen,
enkä tarkoita hedelmää

joku on taiteillut savikulhon, täytän sen vedellä,
kiuas sihiää,
voisin iloita revityistä tapeteista, voisin elää
vähemmällä tavaran määrällä,
kunhan sähkäri saunan saa pelittämään

Odottamaton

Odota, jää vielä luokseni,
kone ei ole päivittänyt itseään,
ja tässä vähän kestää,
kone sanoo, että joistakin minuuteista muutamaan tuntiin,
eikä sammuttaa saa.

Eihän sinulla ole kiire?

Kirjasto

Osallistun RunoTorstain haasteeseen tällä runolla:

Uskalla olla hiljaa. Pidä vakava ilme kasvoillasi. Ulkoa opettelemme ja aa-sinäkin täällä. Istu alas. Meitä on täällä muitakin. Me vain odotamme, että aika kuluu. Pääsevät sulkemaan kirjaston. Jätät teknologian toiseksi avaamalla oven lihasvoimillasi. Ehkä joku muu hyötyy siitä. Ehkä ei.