Katson alas taivaalle, ja on aurinko siellä.
Ikinä, kun kuvittelen, en tee raskaita töitä.
Aineellinen hyvinvointi ei ahdista.
Olen hyvä itsetietoisuudessa, toista se on toisilla.
Mä sitten menin niinä koko keltaisina onnibussissa ja autoissa vietettyinä päivinä pitseriaan ja ne teki mulle kolme pitsaa, yks mun frendille ja kaks mulle itelleni. Aloin hidastaan elämää.
Se on epänormaalia, jos on oltava eri mieltä muiden sekä omien ajatusten kanssa.
Niin - helposti kaikki on muuttumatta - ihmiset, ihmisten aatteet.
Kuinka tämän saisin sanottua järkeenkäyvästi. Ei ihminen tai kukaan koe muuttuvaisuutta. Ei ole mahdollista elää hyvien lähtökohtien kanssa pitkää ja positiivista elämää.
Siksi ihmiset ovat, koska he antavat lahjoja. Haavikon mukaan, vaikeat ihmiset ovat helppoja, he ovat ihmisiä.
Jo päätä siis. Majaani matalaan miten aurinko ei muka liittyisi?
